Kuikan huutoja

Häntälän notkoja Juhannusaatto saapui viileänä ja epävakaisena, mutta olimme päättäneet lähteä telttailemaan. Kohteeksi valikoitui Liesjärven kansallispuisto Tammellassa. Ennen Liesjärvelle menoamme vierailimme kuitenkin Häntälän notkoilla Somerolla. Häntälän notkot ovat viehättävä luonnonhoitoalue, jossa lehmät laiduntavat kumpuilevilla Rekijoen maisemilla. Kauniilla säällä kukkakedot ovat täynnä hyönteisiä joukossaan harvinainen pikkuapollo ( Parnassius mnemosyne ). Viime kesänä näimme perhoset lennossa ja sää oli aurinkoinen, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Ilma oli kylmä ja tuulinen eikä hyönteisiä juuri näkynyt. Kuljimme kuitenkin notkoissa hetken ja nautimme eväämme.  Vanamoa Liesjärvellä Häntälästä jatkoimme Hämeen Härkätien kautta Liesjärven kansallispuistoon ja sen pohjoispäähän. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä pitkän harjun kautta järven poikki leiripaikalle, mutta vaikutti, että se oli joillain muillakin retkeilijöillä suunnitelmissa. ...

Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry ja Järvenpään ympäristöyhdistys järjestivät perinteisen Tuusulanjärven ympäripyöräilyn yölaulajien kuuntelua varten. Päätimme tällä kertaa osallistua ja retki osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Lähdimme liikkeelle Järvenpäästä ja kiersimme järven kellonvastaisesti. Liikkeelle lähdettiin klo 23 ja kierros päättyi noin klo 3 aikoihin.  Matkalla saimme kuulla useita viitakerttunen, jotka ovat aiemmin olleet harvinaisempia tuttavuuksia. Lämpimän kevään ansiosta niitä, samoin kuin useita muitakin lajeja, on saapunut Suomeen. Esimerkiksi parissa kohtaa kuulimme pelloilla piilotteliva ruisrääkkiä, jotka suuntaavat kurnuttavan laulunsa taivasta kohden. Perehtyneiden oppaidemme ansiosta saimme myös kuunnella lehtopöllöpoikueen huutoja ja näimme vilauksen emostakin. Muita äänessä olleita olivat satakielet, räkättirastaat, pensassirkkalinnut, ruokokerttunen ja viitasirkkalinnut. Linnullisesti retki oli siis varsin onnistunut. Sä...

Tikankontteja  ( Cypripedium calceolus ) Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme kävelemässä Hyvinkäällä Kalkkivuoren suojelualueella. Tarkoituksenamme oli nähdä kämmekkäkasveihin kuuluvia tikankontteja kukassaan. Viime vuonna olimme myöhässä ja kontit olivat jo kuihtuneet tai käyty ilkivalloin keräämässä. Tällä kertaa meitä kuitenkin onnisti ja komeat kukat tarjosivat kuvattavaa. Meitä ilahduttivat alkumatkasta myös havupuissa evästä etsivät pikkukäpylinnut, joita en itse muista aiemmin nähneenikään.  Alueella on lehtoisen metsän lisäksi palanen kaunista ketomaisemaa, joka olisi ollut parhaimmillaan myöhemmin kesällä, kun ketokukat kukkivat. Kedon reunassa nautimme retkikahvit. Aurinkoisena päivänä paikka on mainio ja rauhallinen. Pois lähtiessämme kävelimme vielä metsätietä hakkuualueen reunaan, jossa männyntaimet näyttivät kuhisevat pieniä kärsäkkäitä sekä muita hyönteisiä. Kärsäkkäät toimessa. Tukkimiehentäi männyntaimessa. **** Keto...

Tällä kertaa lähdettiinkin retkelle tyttöjen kesken. Kaksi ystävääni innostui ajatuksesta lähteä linturetkelle, kun eivät aiemmin olleet olleet, ja minä pääsin toimimaan jokseenkin lintuoppaana. Retki suuntautui Viikin pelloille ja rantaan, jossa piipahdimme lintutornissa. Havaitsimme (tunnistin) vajaa nelisenkymmentä lajia. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin ja lintuja oli liikkeellä kiitettävästi. Ensimmäisenä navetan kupeessa vastaan tulivat haara- ja räystäspääskyt, västäräkki ja keltavästäräkki, kiuru ja vähän matkan päässä myös valkoposkihanhia, töyhtöhyyppiä, kottaraisia ja tiklejä. Eräs lintumies mainitsi kuulleensa peltosirkun, mutta me emme sitä erottaneet. Peltosirkku on taantunut voimakkaasti  ja Suomessa se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, siksi se olisi ollut mukava havainto. Matkamme jatkui pelloilta rannalla sijaitsevalle lintulavalle ja sen lähellä olevalle lintutornille, joilta näimme ainakin nokikanan, tiiroja, lapasorsan, meriharakan, harmaasorsia, sin...