Kuikan huutoja

Lähdimme maanataiaamuna Lammassaareen. Arkena ja aikaisin ei ollut muita liikkeellä siellä päin, joten saimme rauhassa valloittaa lintutornin ja tarkkailla menoa. Vesi oli meko korkealla, joten linnut olivat etäällä. Valkoposkihanhia ja kanadanhanhia laidunsi rannasa ja mielenpainuvimmaksi jäi suuren simpukan löytänyt lokki. Uusimme Lammassaaren reissun 5.8. keskiviikkona muiden asioiden yhteydessä. Vesi oli mukavasti alhaalla ja rannalla kuhisi liroja ja muita kahlaajia. 23.8. Vierailumme Lammassaaressa tuotti uuden lajin. Kiljukotka oli lennellyt lähistöllä useana päivänä ja esiintyipä se meillekin. Muutoin lintuja oli melko vähän tuolloin valkoposkihanhia ja joitain sorsia lukuunottamatta. Myös suokukkoja oli paljon. Tähän väliin mainittakoon, että innostuin hiukan kaukoputken läpi kuvaamisesta, vaikkakaan kuvien laatu ei silmiä hivele. Onpahan ainakin jotain todistusaineistoa.

Näkymä Kukkukiven näköalatornilta. Porvoo on tullut tutuksi jo moneen otteeseen, mutta päätimme nyt käydä piipahtamassa sen varjossa Loviisassa. Tuhannen Tuskan Kahvila tarjosi puitteet aamukahviherkutteluun ja sitten olimmekin valmiit säntäämän maastoon. Varsinainen luontoretki ei ollut kyseessä, mutta kyllä päiväretkeläinen voi näihinkin kohteisiin tutustua. Piipahdimme vanhalla hautausmaalla, jonne piipahduksemme venähtikin puolen tunnin mittaiseksi, kun ukkossade pääsi yllättämään. Sateen viimein loputtua pääsimme lehmusten alta ja kävimme hautausmaan takana olevalla Salmiharjulla ja sen korkeimpaan kohtaan tehdyllä näköalatornilla Kukkukivellä. Näkymä tornista avautui merelle puiden yltä, muttei ollut erityisen huikaiseva. Ihan mukavaa lenkkimaastoa harju vaikutti kuitenkin olevan. Polun varrella on myös vanha tuulimylly. Seuraava kohteemme oli Ehrensvärdinpolku , joka perehdytti paikallishistoriaan ja linnoitusten rakentamiseen. Polku kulki puron vartta ja eteni jonkin a...