Kuikan huutoja

Päivä alkoi tuhnuisena harmaana tihkukelinä, mutta olimme päättäneet käydä pitkästä aikaa vähän lintuja katsomassa. Ajelimme Kirkkonummelle ja patikoimme pitkospuita lintutornille Medvästössä. Ensi vaikutelma oli melko hiljainen lintujen osalta, mutta kun tuulessa hetken malttoi katsella, alkoi selällä erottua tummia hahmoja. Muutama kyhmyjoutsenkin oleili näkösällä. Joitain sorsia, ehkä haapanoita, telkkiä tai sotkia, oli kaukana paljon, mutta pystyimme vain toteamaan, että osa sukelsi kokonaan ja osa ei. Sen verran kauas jäimme niistä.  Medvästön tornilla Värjöttelimme tuulessa jonkin aikaa ja suuntasimme sitten syömään eväitä Norra Fladetin puolelle keväältä minullekin tutulle kalliolle. Kengät kastuivat hieman mutaisella polulla. Tiaisia ja mahdollisesti niittykirvisiä pyöri lähistön puissa. Evästely sujui mukavasti, vaikka sää oli edelleen tuhnuinen. Onnistuneen ulkoruokailun jälkeen lähdimmekin sitten jo takaisin autolle bogattuamme matkalla muutaman sienen ja j...

On tullut aika tiivistää puolen vuoden mittainen kokemukseni hautausmaasta elinympäristönä, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Havaitsin kuitenkin jo varhain keväällä, että hautausmaa oikein pursuaa linnunlaulua, vilisee myyriä ja hiiriä sekä on täynnään perhosia, mehiläisiä ja muita öttiäisiä. Ja sitten ovat tietenkin hoitamattomilta haudoilta työntyvät kasvit sekä syksyn huipennuksena mitä moninaisin sienikokoonpano. Linnuista tuli havaittua mm. punarinta, kuusitiainen, talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, palokärki, käpytikka, närhi ja korppi. Alkukesällä ja keväällä linnunlaulu oli kovimmillaan ja linnunpoikasia pyöri ympäriinsä pitkin kesää. Tyypillisimmin näkyi nuoria punakylkirastaita, räkättirastaita ja mustarastaita sekä joitain pikkulintuja. Pikkuinen räksä Virkistyspäivä Seurasaaressa ja kanadanhanhipoikue Pikkuinen linnunpoikanen kevätkesällä Hiiri asusti hetken tavarakopin heinänsiemenpussissa... Jokin hassu sieni Jokin haarakas ...

Annoin viime vuonna ystävälleni lahjaksi lahjakortin Rohanin talleille, jossa opetetaan keskiaikaista ratsastusta ja aseiden käyttöä. Nyt viimein pääsimme lunastamaan lahjan ja kokeilemaan, miltä ritareista on saattanut tuntua... tosin heillä oli jokunen kilo haarniskaa päällä, mikä meiltä nyt puuttui. Saavuimme Rohaniin hyvissä ajoin ja tilan emäntä esitteli paikkoja ja hevosia. Jonkin ajan kuluttua seuraamme liittyi kaksi muutakin ratsastamaan tullutta. Ratsuni friisiläinen Alecto Hevosten käsittely alkoi harjaamisella ja satuloimisella. Satulat olivat vanhanmallisia ja poikkesivat perussatuloista, samoin kuin muukin varustus. Aluksi minun oli määrä ratsastaa suomenhevosella nimeltään Gitta ja ystävättäreni oli tarkoitus kiivetä suuren friisiläisen Alecton selkään. Meitä kuitenkin suositeltiin vaihtamaan hevosia ystävättäreni epävarmuuden vuoksi, joten löysin sitten itseni kipuamasta valtaisan mustan tamman satulaan. Muistutus itselle... ensi kerralla kumpparit ja joustavat ...

Edellisviikonloppuinen retkeily-yrityksemme tyssäsi, kun autosta hajosi pakoputki. Nyt koitimme sitten uudelleen paremmalla menestyksellä. Ajelimme tällä kertaa Nuuksioon, tosin hieman eri suunnalle, kuin missä olen aiemmin käynyt. Jätimme auton Yli-Takkulan parkkipaikalle ja lähdimme polkua myöten metsään. Poistuimme jossain vaiheessa polulta ja suuntasimme kohti määränpäätämme Pöksynhaara-nimistä järveä. Metsä oli melko helppokulkuista ja tulipa matkalla nähtyä muutama kiinnostava sienikin. Muihin matkan varrella kohtaamiimme luontokappaleisiin kuului myös komea uroshirvi! Retki päättyi hieman ikävästi, kun puhelimeni putosi kallioon ja hajosi, mutta siitäkin on jo toivuttu. Näkymä Pöksynhaarasta itse järvelle. Pikkupöksynhaara-lampi Herkkusieni Jokunen rousku Ison Majaslammen rannalla Hanhimuuttoa Pikkusarvikka rehotti lahopuulla  Rihmanuijakas haavanlehdillä Sudenmaito lahopuulla