Annoin viime vuonna ystävälleni lahjaksi lahjakortin Rohanin talleille, jossa opetetaan keskiaikaista ratsastusta ja aseiden käyttöä. Nyt viimein pääsimme lunastamaan lahjan ja kokeilemaan, miltä ritareista on saattanut tuntua... tosin heillä oli jokunen kilo haarniskaa päällä, mikä meiltä nyt puuttui. Saavuimme Rohaniin hyvissä ajoin ja tilan emäntä esitteli paikkoja ja hevosia. Jonkin ajan kuluttua seuraamme liittyi kaksi muutakin ratsastamaan tullutta.
 |
| Ratsuni friisiläinen Alecto |
Hevosten käsittely alkoi harjaamisella ja satuloimisella. Satulat olivat vanhanmallisia ja poikkesivat perussatuloista, samoin kuin muukin varustus. Aluksi minun oli määrä ratsastaa suomenhevosella nimeltään Gitta ja ystävättäreni oli tarkoitus kiivetä suuren friisiläisen Alecton selkään. Meitä kuitenkin suositeltiin vaihtamaan hevosia ystävättäreni epävarmuuden vuoksi, joten löysin sitten itseni kipuamasta valtaisan mustan tamman satulaan. Muistutus itselle... ensi kerralla kumpparit ja joustavat housut päälle, ei joustamattomia retkeilyhousuja!
Muut kaksi ratsastivat valkoisella andalusialaisella Brazililla ja ruskealla torilla Ferellä. Tunti sisälsi aluksi totuttelua hevosen ohjailuun, hieman ravaamista (oli muuten pomppivaa menoa ainakin friisiläisellä...), ja sitten päästiin kokeilemaan miekan kanssa ratsastamista ja esineiden lyömistä sillä sekä renkaiden poimimista kepin nokasta miekan avulla. Tunnin jälkeen sekä me että hevoset vaikutimme melko uupuneilta, mutta hauskaa oli, vaikkakaan ei niin kovin helppoa.
 |
| Näkymä Mathildanjärvelle nuotiopaikalta |
Talleilta lähdimme suunnitellusti Teijon retkeilyalueelle, jossa parkkeerasimme Mathildanjärven parkkipaikalle yhdessä kymmenkunta muun retkeilijän kanssa... Lähdimme kulkemaan järveä ympäri ja jokaisella näkemällämme nuotiopaikalla oli väkeä. Lopulta pääsimme Vicksbäckinlahdelle, jossa nuotiopaikka oli vapaa. Läheinen laavu sen sijaan oli asuttu. Paistoimme kaikessa rauhassa makkarat ennestään palavalla tulella ja pystytimme samalla teltan. Syötyämme paikalle ilmaantui perhe ilmeisesti illalliselle. Poistuimme telttaamme ja kuuntelimme pari tuntia porukan ruoanlaittoa ja touhuamista, kunnes he pimeässä poistuivat ja jäimme keskenämme. Tielle ei ollut pitkä matka, joten autot kuuluivat melko hyvin, samoin järven takaa häämötti joitain rakennuksia valoineen. Muutoin paikka oli todella otollinen järvinäköaloineen. Ilta oli selkeä, mutta aamu valkeni sumuisena. Porhalsimme vauhdikkaasti takaisin autolle aamiaisen syötyämme ja lähdimme kotimatkalle.
Mainittavin kohtaaminen luonnon kanssa oli Vicksbäckinlahden huussissa astuessani pimeässä sisään. Jokin joko lepakko tai pieni lintu lennähti päähäni ja hävisi sitten suhahtaen ulos jostain katon rakosesta. Enpä ehtinyt edes säikähtää.
 |
| Syksyn värejä Teijossa |
 |
| Sumuinen aamu |
 |
Närhi
Harmaalokki
Variksia
Korppeja
|
Kommentit
Lähetä kommentti