Koskikararetki Myllykoskelle
Kevät tulee ja retkeilyinto heräilee jälleen. Talvi meni lähiluonnossa pyrähdellen tai latuja hiihdellen eikä muuhun oikein tuntunut olevan aikaa. Nyt pääsiäisen kynnyksellä kunnostauduimme ja pakkasimme taaperon ja itsemme autoon ja hurautimme Nurmijärven Myllykoskelle. Ajatuksena oli kulkea kosken viertä ja syödä eväät jossain. Koskikaroista pitävänä elättelin myös toivoa, että pastori näyttäytyisi. Tyttäreni oli ensimmäistä kertaa Myllykoskella nyt ja mieleen tuntui jäävän virtaava vesi. Aloitimme kurkistelemalla koskea korkealta sillalta, jolla en edes tyttöä uskaltanut maahan laskea, kun touhottaja varmaan olisi sujahtanut suoraan kaiteiden välistä alas. Jatkoimme siis pikaisesti retkeilypolulle pitkin koskenvartta. Ensimmäisellä nuotiopaikalla taapero halusi istahtaa penkille ja se sallittiin. Sovittiin, että eväät syötäisiin vähän myöhemmin. Mutta niinpä näyttäytyi heti alkajaisiksi ensimmäisellä virtapaikalla jo itse koskikarakin. Retki vaikutti siis onnistuneelta jo alkuu...