Kuikan huutoja

Usva leijaili lammen yllä auringon kurkistaessa pilvestä. Talvi on jo edennyt, mutta säät pysyneet syksyisen lämpiminä. Suuntasimme lauantaisen päiväretkemme Nuuksion Vaakkoin alueelle. Seutu on viehättävää, kuten lähes kaikkialla Nuuksiossa. Pieniä tummavetisiä lampia, havumetsiä ja suopainanteita siellä täällä sekä jokunen suurempi järvi. Ilma oli melko lämmin ja aurinkokin pilkisteli pilvien välistä jokusen kerran. Vaikka parkkipaikalla oli autoja, emme nähneet kuin yhdet selät ja hulppean sienisaaliin keränneen naisen. Aurinko intoutuipaistamaan hetkeksi. Ensimmäinen eväspaikkamme oli Saaren Musta-järven rannalla kallioilla aivan veden tuntumassa. Kotona valmistetut kaurahampurilaiset maistuivat hyvin ja jonkin ajan päästä jatakoimme matkaa. Etenimme Väärä Musta-lammelle ja puikkasimme hetkeksi Reitti 2000:lle. Kävimme vilkaisemassa läheisen suon laitaa ja sitten alkoi paluumatka. Teimme vielä pysähdyksen ensimmäiseksi ohittamamme lammen rantaan ja söimme loput eväät...

Pyhäinpäivä vierähtikin aamusta melko myöhään ennen kuin pääsimme liikkeelle. Ajelimme Myllykoskelle Nurmijärven liepeille tehdäksemme kävelyn edestakaisin kosken vartta. Iloksemme bongasimmekin koskikaran jo alkumatkasta. Matkan varrella oli myös joitain hauskoja kääpiä ja myöhemmin näimme vielä kaksi koskikaraa kerralla. Evästimme matkan varrella hämärtyvässä iltapäivässä. Hauskaa halloweenia!

Olimme ilmoittautuneet mukaan Apuksen eli Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajien syysretkelle Hankoon. Herätys oli varhainen, jo neljän aikaan olimme aamiaisen teossa. Unta tosin en ollut saanut muutenkaan lähes koko yönä. Joka tapauksessa ajelimme puoli kuudeksi Järvenpäähän, mistä nousimme bussikuljetukseen. Oli ihanaa vain lepäillä parin tunnin ajan, kun meitä kiidätettiin kohti Hankoniemeä, joka oli ensimmäinen kohteemme. Perillä purkauduimme ulos ja lähdimme kulkemaan vasta vuonna 2014 avattua Tulliniemen luontopolkua pitkin kohti niemenkärkeä. Polku kulkee Uddskatanin luonnonsuojelualueella ja siltä ei saa matkalla poiketa. Aluksi kuljimme rannan tuntumassa ihaillen upeaa merimaisemaa, näimme merimetsoja, selkälokkeja, tyllin sekä merikotkia jo alkumatkasta. Osa porukasta näki myös kahlaajia.  Näkymä Tulliniemestä. Polku teki kierroksen myös sisempänä niemessä metsän seassa ja paljasti myös vanhan rapistuneen naisten työsiirtolarakennuksen. Polu...

Lähdimme maanataiaamuna Lammassaareen. Arkena ja aikaisin ei ollut muita liikkeellä siellä päin, joten saimme rauhassa valloittaa lintutornin ja tarkkailla menoa. Vesi oli meko korkealla, joten linnut olivat etäällä. Valkoposkihanhia ja kanadanhanhia laidunsi rannasa ja mielenpainuvimmaksi jäi suuren simpukan löytänyt lokki. Uusimme Lammassaaren reissun 5.8. keskiviikkona muiden asioiden yhteydessä. Vesi oli mukavasti alhaalla ja rannalla kuhisi liroja ja muita kahlaajia. 23.8. Vierailumme Lammassaaressa tuotti uuden lajin. Kiljukotka oli lennellyt lähistöllä useana päivänä ja esiintyipä se meillekin. Muutoin lintuja oli melko vähän tuolloin valkoposkihanhia ja joitain sorsia lukuunottamatta. Myös suokukkoja oli paljon. Tähän väliin mainittakoon, että innostuin hiukan kaukoputken läpi kuvaamisesta, vaikkakaan kuvien laatu ei silmiä hivele. Onpahan ainakin jotain todistusaineistoa.

Näkymä Kukkukiven näköalatornilta. Porvoo on tullut tutuksi jo moneen otteeseen, mutta päätimme nyt käydä piipahtamassa sen varjossa Loviisassa. Tuhannen Tuskan Kahvila tarjosi puitteet aamukahviherkutteluun ja sitten olimmekin valmiit säntäämän maastoon. Varsinainen luontoretki ei ollut kyseessä, mutta kyllä päiväretkeläinen voi näihinkin kohteisiin tutustua. Piipahdimme vanhalla hautausmaalla, jonne piipahduksemme venähtikin puolen tunnin mittaiseksi, kun ukkossade pääsi yllättämään. Sateen viimein loputtua pääsimme lehmusten alta ja kävimme hautausmaan takana olevalla Salmiharjulla ja sen korkeimpaan kohtaan tehdyllä näköalatornilla Kukkukivellä. Näkymä tornista avautui merelle puiden yltä, muttei ollut erityisen huikaiseva. Ihan mukavaa lenkkimaastoa harju vaikutti kuitenkin olevan. Polun varrella on myös vanha tuulimylly. Seuraava kohteemme oli Ehrensvärdinpolku , joka perehdytti paikallishistoriaan ja linnoitusten rakentamiseen. Polku kulki puron vartta ja eteni jonkin a...

Palasin lauantaiaamuna Ahvenanmaalta härmäkartoituksesta ja jo maanantaina automme suuntasi kohti Kilpisjärveä ja Käsivarteen suunniteltua vaellusta. Sääennusteet lupasivat sateetonta mutta koleaa säätä ja siitä saimmekin nauttia lähes koko reissun ajan. Maanantaipäivän etappina oli yöpyminen Simossa Martimoaavalla, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin. Kävelimme luontopolun suolla ja kävimme ihailemassa Martimojärveä, jonka rantaan olisi ollut upeaa saada teltta. Matkaa parkkipaikalle oli kuitenkin lähes kolme kilometriä ja seuraavana päivänä tarkoitus jatkaa hyvissä ajoin matkaa, joten pystytimme teltan parkkipaikan kupeessa olevaan keittokatokseen. Muualta ei juuri tasaista pohjaa tuntunut löytyvän. Itikoita oli metsässä melkoisesti, mutta itse suolla ne eivät juuri häirinneet. Luontopolun varrella näimme kurkia ja joitain kirvisiä, mutta pääasiassa oli hiljaista. 1. päivä tunturissa - kohti Termisjärveä Seuraavana päivänä pyyhälsimmekin Kilpisjärvelle. Siellä jätimme auton luontot...