Olimme ilmoittautuneet mukaan Apuksen
eli Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajien syysretkelle Hankoon.
Herätys oli varhainen, jo neljän aikaan olimme aamiaisen teossa. Unta
tosin en ollut saanut muutenkaan lähes koko yönä. Joka tapauksessa
ajelimme puoli kuudeksi Järvenpäähän, mistä nousimme bussikuljetukseen.
Oli ihanaa vain lepäillä parin tunnin ajan, kun meitä kiidätettiin kohti
Hankoniemeä, joka oli ensimmäinen kohteemme.
Perillä
purkauduimme ulos ja lähdimme kulkemaan vasta vuonna 2014 avattua
Tulliniemen luontopolkua pitkin kohti niemenkärkeä. Polku kulkee
Uddskatanin luonnonsuojelualueella ja siltä ei saa matkalla poiketa.
Aluksi kuljimme rannan tuntumassa ihaillen upeaa merimaisemaa, näimme
merimetsoja, selkälokkeja, tyllin sekä merikotkia jo alkumatkasta. Osa
porukasta näki myös kahlaajia.
 |
| Näkymä Tulliniemestä. |
Polku teki kierroksen myös sisempänä niemessä metsän seassa ja paljasti
myös vanhan rapistuneen naisten työsiirtolarakennuksen. Polun varren
infokyltit valaisivat alueen tapahtumia. Metsä oli täynnä hippiäisten ja
tiaisten sirkuttelua. Matkaa niemenkärkeen oli noin 3 km ja se taittui
melko mukavasti. Loppumatkasta polku oli kallioisempi ja haastavampi.
Perillä asetuimme tarkkailuasemiin ja saimme nähdä mahtavia kymmenien
lintujen kuusitiaisparvia sekä närhiparvia. Palokärkiä oli myös
vaelluksella. Muistot aiemmasta Hangon reissusta olivat mielessä ja
jokseenkin kuvittelin lintuja nytkin olevan enemmän, mutta mainittuja
lukuun ottamatta oli melko hiljaista. Lintuaseman rengastaja kävi
esittelemässä meille harvinaista pähkinänakkelia, joka myös sai renkaan
nilkkaansa. Lisäksi näimme rautiaisen samoissa käsissä.
 |
| Pähkinänakkeli |
 |
| Kaukoputket asemissa. |
Aika
kului siivillä ja pian olikin jo paluumatkan aika. Pysähdyimme vielä
polun varrella tähyilemaan riutalle, jolla majaili lukuisia sorsia ja
useita kahlaajiakin. Olipa joukossa pari sepelhanheakin. Käveltyämme
reitin takaisin, jatkoimme linja-autolla Hangon golfkentän liepeille
hyvälle petopaikalle tunniksi tähyilemään taivaalle. Liikenteessä oli
useita hiirihaukkoja ja sinisuohaukkoja, jotka kaartelivat lähinnä
korkealla taivaalla. Lisäksi pari varpushaukkaa lensi ylitse.
Samanaikaisesti havaitsimme jopa kymmenen haukkaa kieppumassa
korkeuksissa.
Viimeiseksi pysähdyimme Karjaalla, mistä osa porukkaa taivalsi vielä
Läppträskin lintutornille. Mitään erikoista tornilta ei näkynyt, mutta
merihanhia järvellä oli paljon. Paluumatkalla bongasin ilokseni
heinänkorren päässä siemeniä syövän vaivaishiiren, joka ei näyttänyt
pelkäävän ollenkaan. Se saikin joukon kuvaajia pian ympärilleen. Retki
oli hyvin onnistunut, joskin uuvuttava. Parasta oli, että sää suosi koko
matkan ajan.
 |
| Sudenkorentoja oli paljon. |
 |
| Läppträskin lintutornilla. |
 |
| Vaivaishiiri evästi polun varrella. |
Kommentit
Lähetä kommentti