Iso-Haiskari, Kytäjä-Usmi, Hyvinkää

Tuli taas pitkästä aikaa lähdettyä ulos tuulettumaan (tai savustumaan...). Tarkoituksemme oli poiketa Kytäjä-Usmin ulkoilualueen jollekin laavulle. Ensin yritimme mennä Kaksoislammille, mutta yritys epäonnistui, sillä lähinnä olleet parkkipaikat olivat sallittuja vain päiväkäyttöön eikä autoa siis voinut turvallisin mielin jättää niille. Muutimme sitten suunnitelmaa ja menimme alueen toiselle puolelle Kytäjäntien varressa olevalle parkkipaikalle, jossa oli yksi asuntoauto. 

Alue koostuu metsäautoteistä eikä sinänsä hivele silmää. Koiranulkoiluttajalle varmaan otollisempi paikka kuin retkeilijälle. Joka tapauksessa patikoimme noin 2,6 km Iso-Haiskari-järven rannalla sijaitsevalle tulipaikalle ja laavulle. Järven rantaa kulki myös perinteisempi kinttupolku, mutta siitä sai nauttia melko vähän aikaa. Laavu oli meihin "selin" tullessamme paikalle ja siellä istuskeli iltaa keski-ikäinen mies. Hän sanoi kuitenkin olevansa pian lähdössä asuntoautolleen ja liityimme sitten valmiin nuotion ääreen hänen seuraansa toviksi. Mies kertoili tekemistään reissuista ja lähti sitten jättäen meidät asettumaan taloksi. Lämmitimme glögiä ja tikun päässä hodarimakkarat ja leivät ja kokosi herkullisen illallisen. Päälle päätteeksi nautimme vaahtokarkkeja ja piparkakkuja homejuustolla. Illan satoi räntää ja myöhemmin lunta, mutta laavu suojasi hyvin sateelta, vaikka olikin melko pieni.

Iso-Haiskari-järvi
Vilu kävi kuitenkin varsinkin varpaisiin ja päätimme jo melko varhain pujahtaa lämpimiin makuupusseihimme. Nyt testikäytössä olivat myös joululahjaksi saadut silkkilakanat. Illalla tuntui, ettei väsytä, mutta uni tuli kuitenkin ennen pitkää. Yöllä tuli herättyä johonkin rapinaan, mutta muuten nukkuminen sujui kohtalaisesti. Alusta oli kyllä kovempi kuin mihin viime aikoina on päätynyt, joten välillä sai vaihtaa asentoa. 

Heräsimme hyvissä ajoin pimeässä ja T päätti tehdä nuotion. Saimme lämmitellä sen äärellä ennen auringonnousua, vaikkei pakkasta monta astetta ollutkaan. Lunta oli satanut yön aikana hiukan ja maa oli kauniin valkoinen. Aamiaiseksi nautimme vain trangia-kahvit ja skyr-rahkat, sitten lähdimmekin jo tarpomaan hiukan pidempää reittiä takaisin. Matkalla näimme vilaukselta jonkin ison mustan metsäkanalinnun ja palokärjen. Muuten eläimistö ei juuri pitänyt ääntä itsestään. Paluupolulla ketun ja jäniksen jäljet kielivät jonkinlaisesta takaa-ajosta.


Alueella oli paljon merkkejä metsänhoidosta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Medvästö ja Norra Fladet, (Kirkkonummi) lyhykäinen lintureissu

Kuva
Päivä alkoi tuhnuisena harmaana tihkukelinä, mutta olimme päättäneet käydä pitkästä aikaa vähän lintuja katsomassa. Ajelimme Kirkkonummelle ja patikoimme pitkospuita lintutornille Medvästössä. Ensi vaikutelma oli melko hiljainen lintujen osalta, mutta kun tuulessa hetken malttoi katsella, alkoi selällä erottua tummia hahmoja. Muutama kyhmyjoutsenkin oleili näkösällä. Joitain sorsia, ehkä haapanoita, telkkiä tai sotkia, oli kaukana paljon, mutta pystyimme vain toteamaan, että osa sukelsi kokonaan ja osa ei. Sen verran kauas jäimme niistä.  Medvästön tornilla Värjöttelimme tuulessa jonkin aikaa ja suuntasimme sitten syömään eväitä Norra Fladetin puolelle keväältä minullekin tutulle kalliolle. Kengät kastuivat hieman mutaisella polulla. Tiaisia ja mahdollisesti niittykirvisiä pyöri lähistön puissa. Evästely sujui mukavasti, vaikka sää oli edelleen tuhnuinen. Onnistuneen ulkoruokailun jälkeen lähdimmekin sitten jo takaisin autolle bogattuamme matkalla muutaman sienen ja j...
Lue lisää

Silkkihaikara! Norra fladet, Kirkkonummi

Kuva
Ei tullut tästä päivästä ihan perinteinen linturetkipäivä. Lähdimme aamullpäivällä, joskin melko myöhään, ajelemaan Kirkkonummen Medvästöä kohti ja ensimmäisenä perillä talsimme Morsfjärdenin puoleiselle lintutornille. Melko vähän näkyi mitään. Pitkospuiden varrella kuului ruokokerttusen laulua sekä jonkin muun etäämmältä, mutta se toinen laulaja jäi määrittämättä. Tornilta taasen näimme kyhmyjoutsenen, tiiroja, lapasorsan, käpytikan, terva- ja haarapääskyjä sekä telkän, ruskosuohaukan sekä joitain muita tavanomaisia lajeja. Ehkä vajaan tunnin katseltuamme poistuimme jo toiselle puolelle Norra fladetille. Matkalla metsän poikki rantaniittyä kohti näimme palokärjen ja jälleen käpytikan. Hernekerttu, sirittäjä, pajulintu ja peippo ainakin olivat äänessä. Ennen pääsyämme rannan tuntumaan havaitsimme kurjen poikasineen läheisellä pellolla. Kurjen ääni oli kuulunut jo metsäänkin. Kauris yllättyi havaitessaan meidät. Kyyttölauma laidunsi leppoisasti rantaniityllä ja menimme ennen ...
Lue lisää