Silkkihaikara! Norra fladet, Kirkkonummi

Ei tullut tästä päivästä ihan perinteinen linturetkipäivä. Lähdimme aamullpäivällä, joskin melko myöhään, ajelemaan Kirkkonummen Medvästöä kohti ja ensimmäisenä perillä talsimme Morsfjärdenin puoleiselle lintutornille. Melko vähän näkyi mitään. Pitkospuiden varrella kuului ruokokerttusen laulua sekä jonkin muun etäämmältä, mutta se toinen laulaja jäi määrittämättä. Tornilta taasen näimme kyhmyjoutsenen, tiiroja, lapasorsan, käpytikan, terva- ja haarapääskyjä sekä telkän, ruskosuohaukan sekä joitain muita tavanomaisia lajeja.

Ehkä vajaan tunnin katseltuamme poistuimme jo toiselle puolelle Norra fladetille. Matkalla metsän poikki rantaniittyä kohti näimme palokärjen ja jälleen käpytikan. Hernekerttu, sirittäjä, pajulintu ja peippo ainakin olivat äänessä. Ennen pääsyämme rannan tuntumaan havaitsimme kurjen poikasineen läheisellä pellolla. Kurjen ääni oli kuulunut jo metsäänkin.

Kauris yllättyi havaitessaan meidät.

Kyyttölauma laidunsi leppoisasti rantaniityllä ja menimme ennen evästaukoa hetkeksi tähyilemaan lintuja. Ensimmäisenä silmiin olivat osuneen jo aiemmin 43 laulujoutsenta, jotka käyskentelivät vesijarassa melko etäällä. Paikalla oli myös sinisorsia, paljon tiiroja ja pääskyjä, erinäisiä lokkeja, joiden tarkkailua pahasti väreilevä ilma vaikeutti sekä pari harmaahaikaraa. Päätimme pitää evästauon ja tulimme pois rantaniityltä läheisille kallioille. Siinä samssa näimmekin käen, jonka kukuntaa oli aiemmin myös kuulunut. Käki kukkui jonkin aikaa läheisessä kelossa keskellä hakkuuaukeaa ja sitten keltasirkku tuli ajamaan sen pois. Pian sen jälkeen näimme toisenkin käen, joka saattoi olla naaras, ainakin väritys oli ruskehtava.

Silkkihaikara

Jonkin aikaa istuttuamme havaitsimme pikkulepinkäiskoiraan ja pian sen jälkeen myös naaras ilmaantui pällistelemään. Molemmat jaksoivat istuskella paikoillaan lähes koko sen ajan, minkä evästimme. Syötyämme siirryimme takaisin rannan lähelle katsomaan lintuja. Melkein heti T kehottikin katsomaan putkesta ja tunnistamaan lajin. Vilkaisin ja innostuin nähdessäni valkoisen haikaran... Viimein se jalohaikara, joista ihmiset ovat intoilleet pitkin kevättä. Sitten alkoi kuitenkin epäröinti. Linnulla oli musta nokka ja päässä pitkät niskatöyhtöt, joita ei jalohaikaralla kirjan kertoman mukaan ole. Otimme muutamia kuvia putken läpi kännykällä ja lähetimme tutulle lintuharrastajalle, joka sitten vahvisti varovaisen arviomme... kyseessä näyttäisi olleen silkkihaikara! Sitä on nähty joitain kertoja Suomessa ja tänä vuonna näköjään myös Paimiossa ja Hailuodolla, mutta merkintöjä pääkaupunkiseudulta ei löytynyt. Nyt tuli siis lottovoitto, tavallaan. Hassua olla se ensimmäinen, joka havaitsee jotain näin harvinaista. Näimme myös kauriita, joista eräs yllätti meidät myös haikaraa ihmetellessämme.

silkkihaikara
harmaahaikara
laulujoutsen
pikkulepinkäinen
käki
palokärki
käpytikka
korppi