Kuikan huutoja

Ei tullut tästä päivästä ihan perinteinen linturetkipäivä. Lähdimme aamullpäivällä, joskin melko myöhään, ajelemaan Kirkkonummen Medvästöä kohti ja ensimmäisenä perillä talsimme Morsfjärdenin puoleiselle lintutornille. Melko vähän näkyi mitään. Pitkospuiden varrella kuului ruokokerttusen laulua sekä jonkin muun etäämmältä, mutta se toinen laulaja jäi määrittämättä. Tornilta taasen näimme kyhmyjoutsenen, tiiroja, lapasorsan, käpytikan, terva- ja haarapääskyjä sekä telkän, ruskosuohaukan sekä joitain muita tavanomaisia lajeja. Ehkä vajaan tunnin katseltuamme poistuimme jo toiselle puolelle Norra fladetille. Matkalla metsän poikki rantaniittyä kohti näimme palokärjen ja jälleen käpytikan. Hernekerttu, sirittäjä, pajulintu ja peippo ainakin olivat äänessä. Ennen pääsyämme rannan tuntumaan havaitsimme kurjen poikasineen läheisellä pellolla. Kurjen ääni oli kuulunut jo metsäänkin. Kauris yllättyi havaitessaan meidät. Kyyttölauma laidunsi leppoisasti rantaniityllä ja menimme ennen ...

Tein torstai-iltana lyhyen visiitin Kuusijärvelle. Tuosta reissusta en saanut juuri muuta irti kuin sudenmaito-limasienen puunrungolta ja idänlehtikuoriaisinvaasion lepikkoon. Sen sijaan tämänaamuinen reissuni Vanhankaupunhinlahdelle Lammassaaren puolelle oli melko mielenkiintoinen. Ensinnäkin kulkiessani pysäkiltä Annalan poikki, näin varmaan ensimmäistä kertaa hyvin läheltä punavarpuskoiraan. Kyseinen linty on kyllä ihan näyttävä punaisessa asussaan. Lammassaaren pitkospuilla ja metsässä oli melkoinen konsertti, kun seitsemän maissa siellä kuljin. Ruokokerttusia oli paljon, ilmeisesti näin myös viitakerttusen. Pajusirkut istuskelivat myös ruokojen päissä. Viiksitimaleita en vieläkään onnistunut havaitsemaan.  Lintutornille päästyäni havaitsin heti sepelhanhiparin. Enpä ole niitäkään ennen nähnyt. Paikalla oli myös paljon haapanoita, jokunen lapasorsa, lokkeja, punajalkaviklo, harmaahaikaroita, variksia, västäräkkejä, sinisorsia, kanadanhanhia ja valkoposkihanhia sekä joutsen...

Pitkään odotettu kuvausretki toteutui sunnuntaina, kun suuntasimme auton nokan Kopparnäsiin Inkooseen, joka on mitä viehättävin mereinen ulkoilualue. Lähdimme kiertämään niemeä toivoen törmäävämme hyönteisiin tai mielenkiintoisiin kasveihin. Lintuja katselimme sivusilmällä ja heti ensimmäiseksi haahkojen lastentarha purjehti rannan editse ja jäimme sitä hetkeksi tähyilemään. Sen virheen tietenkin tein, etten ottanut kiikareita mukaan, kun nyt oltiin kuvausretkelle menossa. En aio toistaa virhettä. Tiiroja tuntui olevan paljon ja sanoisin, että joukkoon mahtui sekä lapin- että kalatiiroja. Siellä täällä ne molskahtelivat veteen, mutta saalista ei näyttänyt oikein tulevan. Ensimmäiseksi kuvauskohteeksi ilmaantui kuin tilauksesta pajun siitepölyllä herkutteleva kultakuoriainen ( Cetonia aurata ). Kuoriainen on oivallinen kohde, koska se on iso ja näyttävä ja pysyy vielä suunnilleen paikoillaankin. Ehdottomasti aloittelevan hyönteiskuvaajan suosikkeja. Myös kalliosammalilla kasvavat s...

Viikin lehmät aurinkoisella laitumella. Valkeni jälleen kaunis aurinkoinen, joskin hieman kolea aamu, ja suuntasimme Viikkiin tarkistamaan tilannetta. Olimme pelipaikalla aamukahdeksan tietämillä, joten muita ihmisiä ei ollut hirmuisesti vaikka olikin sunnuntai. Pellolta ei heti iskenyt mitään silmään, joten jatkoimme suoraan Purolahteen, missä olikin katseltavaa. Pienen tiirailun jälkeen lietteeltä ja rantavedestä tunnistimme lapinsirrin, lukuisat lirot, suokukkoja, lapasorsia, sinisorsia, nokikanoja, punajalkavikloja, mustaviklon (minulle elis!), heinätaviparin (elis myöskin!), taveja, haapanoita, harmaahaikaroita, keltavästäräkin, tuhansia valkoposkihanhia, kanadanhanhia, merihanhipoikueen, telkän, hautovia töyhtöhyyppiä, pikkutyllejä, haarapääskyjä, tervapääskyjä ja joitain tavallisempia lajeja. Tornista havaitsimme myös pensastaskun ja aiemmin pellolta kivitaskujakin ja kuulimme sekä sepel- että uuttukyyhkyn.  Jatkoimme kahvittelemaan kallioille ja sieltä havaintoihin...

Oli taas aika kiivetä torniin ja taistella naisjoukkueemme voimin. Taisto oli tänä vuonna viikkoa myöhemmin kuin viime keväänä, joten aamu oli alusta asti valoisa eikä niin kylmäkään. Herätä täytyi kuitenkin jo hieman ennen neljää, jotta tornille kerkesi viideksi, jolloin taisto alkoi. Torni oli onneksi melko suojassa tuulelta, toisin kuin monet muut paikat. Silti toppatakkikin tuli tarpeeseen paikallaan seisoskeltaessa. Lämpötila pysytteli kaiketi 10 asteen tuntumassa ja pieni vesisadekin saatiin. Kastua ei kuitenkaan juuri ehtinyt, kun aurinko ja tuuli kuivasivat tipat. Joukkueessamme oli tänä vuonna vain neljä jäsentä viime vuoden viiden sijaan, mutta havaintoja kertyi muutama enemmän kuin viimeksi. Kaiken kaikkiaan pääsimme 56 lajiin, jotka vähintään kaksi joukkueessa onnistui havaitsemaan. Muutama lisääkin oltaisiin saatu, jos joku muu yhden henkilön lisäksi olisi ne havainnut. Vierailevia kävijöitä oli jokunen, mutta ei läheskään niin paljon kuin edellisellä kerralla, jol...