Dramatiikkaa Lammassaaressa

Tein torstai-iltana lyhyen visiitin Kuusijärvelle. Tuosta reissusta en saanut juuri muuta irti kuin sudenmaito-limasienen puunrungolta ja idänlehtikuoriaisinvaasion lepikkoon. Sen sijaan tämänaamuinen reissuni Vanhankaupunhinlahdelle Lammassaaren puolelle oli melko mielenkiintoinen. Ensinnäkin kulkiessani pysäkiltä Annalan poikki, näin varmaan ensimmäistä kertaa hyvin läheltä punavarpuskoiraan. Kyseinen linty on kyllä ihan näyttävä punaisessa asussaan. Lammassaaren pitkospuilla ja metsässä oli melkoinen konsertti, kun seitsemän maissa siellä kuljin. Ruokokerttusia oli paljon, ilmeisesti näin myös viitakerttusen. Pajusirkut istuskelivat myös ruokojen päissä. Viiksitimaleita en vieläkään onnistunut havaitsemaan. 

Lintutornille päästyäni havaitsin heti sepelhanhiparin. Enpä ole niitäkään ennen nähnyt. Paikalla oli myös paljon haapanoita, jokunen lapasorsa, lokkeja, punajalkaviklo, harmaahaikaroita, variksia, västäräkkejä, sinisorsia, kanadanhanhia ja valkoposkihanhia sekä joutsenia... Katsoinkin ensin, että kaksi laulujoutsenta alkoi parittelemaan, mutta kohta havaitsin, että kyse ei nyt tainnut olla siitä. Vihaisen oloinen laulujoutsen nokki ja iski toista joutsensa siivillään maassa. Kun toinen jäi paikoilleen, toinen vain jatkoi nokkimista ja höyhennystä. Tätä seuraamaan oli paikalle sattunut myös joku kiikarimies. Jossain vaiheessa toinen joutsen nousi ylös ja samantien sai laulujoutsenen kimppuunsa. Toinen oli kyhmyjoutsen, joka ilmeisesti oli liikaa laulujoutsenelle, joka pesii lähistöllä. Lopulta parivaljakko päätyi tornin lähellä kiertävän aidan eteen ja viimein kyhmyjoutsen lopetti liikkumisen. Laulujoutsen poistui kailottaen veteen. Kyhmyjoutsen oli menettänyt henkensä ja saattoi olla, että sen puoliso uiskenteli kauempana. Kanadanhanhet olivat myös katselleet teloitusta. Luonnon raakuus tuli esiin.

Olin tornissa vielä jonkin aikaa tapahtuman jälkeen ja paikalle tulleiden kiikaroijien kanssa havaitsimme vielä ruskosuohaukan, mutta muuten ei mitään ihmeempää tuntunut olevan liikkeellä. Poistuin pitkospuille, joilla sain vielä ihailla punavarpusia lähietäisyydeltä sekä yllättäen myös näkymättömissä aiemmin pysytellyttä sitruunavästäräkkiä! Melkoinen aamu siis. Ehkä kauemminkin olisi voinut viivähtää, mutta pahaenteiset pilvet ja viilennyt ilma karkottivat kotiin.