Kuikan huutoja

Valkoposkihanhia poikasineen. Tuli toistamiseen tänä kesänä pyörähdettyä Lammassaaressa. Liikkeellä emme olleet yhtä aikaisin, kun itsekseni olin viimeksi, mutta kuitenkin jo ennen yhdeksää olimme määränpäässämme. Meri oli aamulla todella tyyni ja kaunis. Kuljimme auringonpaisteessa Lammassaaren pitkospuille, joilla kuulimme ja näimme ruokokerttusia, pajusirkkuja sekä terva- ja haarapääskyjä. Pysähdyimme tasanteelle haeskelemaan viiksitimaleita ja iloksemme havaitsimmekin yhden naaraan aivan pitkospuiden tuntumassa. Komeaa koirasta sen sijaan emme nähneet. Mutta jälleen tuli merkittyä yksi uusi ensimmäinen havainto muistiin.  Tyyni Vanhankaupunginlahti Saarelle jatkaessamme vastaan tuli juhannusta hiukan liikaa venyttäneitä ihmisiä. Perillä saimme itseksemme kiivetä torniin, muttemme ehtineet kauan nauttia rauhasta. Joku tietämätön SUP-lautailija meloi keskellä luonnonsuojelualuetta ja säikäytti lähes kaikki linnut pois. Ehdimme havaita vain ristisorsan, pikkutyllejä, ...

Merinäköala Rövarenilta. Telttailemaan oli jälleen päästävä ja lähdimme tällä kertaa Espoon saaristoon saaristoveneellä. Nousimme veneen kyytiin Otarannasta ja parin tunnin puksuttelu lautan kyydissä kului todella nopeasti. Sää oli aurinkoinen, mutta hieman tuulinen, joten emme viitsineet olla kannella. Lautta kiersi Espoon rannikon keräten muita matkustajia mukaan ja sitten pääsimme Ison Vasikkasaaren ja Stora Herrön kautta viimein määränpäähämme Rövarenille eli Ryövärille.  Rantakäärme yllätti evästelijät. Saarta oli kuvailtu kallioiseksi ja sitä se olikin. Kooltaan vain noin 9 hehtaarin alue oli nopeasti kierretty rantaa ja metsää myöten. Pysähdyimme kuitenkin hyväksi toviksi nauttimaan auringosta rantakallioille mukavaan tuulensuojaiseen paikkaan. Valmistimme uudet perunat ja makkarat trangialla ja katselimme ympärillä lenteleviä tiirora, lokkeja ja satunnaisia muita merilintuja. Näimmepä myös pilkkasiiven , jota en ollutkaan aiemmin nähnyt! Siinä rauhassa ihmet...

Pitkokset Torronsuolle. Meidät oli kutsuttu grillailemaan Punkalaitumelle viikonlopuksi, joten päätimme hyödyntää matkan varrella olevat luontokohteet. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Torronsuon kansallispuistossa , jossa olen vieraillut kerran aiemmin. Laajalle levittäytyvät tupasvilla- ja turvematot ovat aina yhtä vangitseva näky.  Päivä oli lämmin, mutta alkumatkasta vaikutti, että hyttysiä olisi paljon ja takki tulisi tarpeeseen. Muutamien metrien jälkeen oli kuitenkin selvää, että takki oli liikaa. Myös hyttyset hävisivät pitkospuita keskemmälle suota  kulkiessamme. Useta sisiliskoja näkyi paistattelemassa päivää lämpimillä pitkoksilla ja joistain onnistuin saamaan jonkinlaisia kuviakin. Myös muutamia hyönteisiä oli liikkeellä. Linnuista kuulimme käen ja kuovin sekä metsäkirvisiä ja mahdollisesti myös kapustarinnan . Pois lähtiesssämme vastaamme tuli lintubongareita, jotka tiedustelivat, olimmeko nähneet punajalkahaukkaa, joka oli pyörinyt lähistöllä jo viikon v...

Retkeilypäiväksi valikoitui aurinkoinen joskin tuulinen sunnuntai. Viime vuonna näihin aikoihin kävimme katsomassa komeita tikankontteja Kalkkivuorella, joten päätimme nytkin käydä vilkaisemassa niitä. Ajelimme Märkiön grillille ja jätimme auton parkkiin. Yllättävän monia muitakin ihmisiä oli lähtenyt kävelemään alueelle, kun aiemmin parilla kerralla emme ole nähneet ketään.  Viime vuonna eräässä kulmauksessa tien varrella oli mehiläispesiä, joten uteliaina menimme jälleen katsomaan, mutta jouduimme kohtaamaan surullisen näyn. Pesät oli selvästi hylätty ja tikat koputelleet niihin reikiä. Muurahaiset näyttivät myös vallanneen pesissä olleet varannot. Mieltä jäi kaivertelemaan, oliko  tarhaajalle ehkä käynyt jotain vai oliko kiinnostus vain lopahtanut ja "walking dead"-tyylinen näky jäänyt jäljelle. Kohtamisimme metsätietä kulkiessamme kaverin, joka kuunteli punarintaa ja koitti paikallistaa sen. Samalla hän kertoili alueen kasvistosta sekä mainitsi, ettei tikan...