Tikankontit myöhässä, Kalkkivuori, Nurmijärvi

Retkeilypäiväksi valikoitui aurinkoinen joskin tuulinen sunnuntai. Viime vuonna näihin aikoihin kävimme katsomassa komeita tikankontteja Kalkkivuorella, joten päätimme nytkin käydä vilkaisemassa niitä. Ajelimme Märkiön grillille ja jätimme auton parkkiin. Yllättävän monia muitakin ihmisiä oli lähtenyt kävelemään alueelle, kun aiemmin parilla kerralla emme ole nähneet ketään. 

Viime vuonna eräässä kulmauksessa tien varrella oli mehiläispesiä, joten uteliaina menimme jälleen katsomaan, mutta jouduimme kohtaamaan surullisen näyn. Pesät oli selvästi hylätty ja tikat koputelleet niihin reikiä. Muurahaiset näyttivät myös vallanneen pesissä olleet varannot. Mieltä jäi kaivertelemaan, oliko  tarhaajalle ehkä käynyt jotain vai oliko kiinnostus vain lopahtanut ja "walking dead"-tyylinen näky jäänyt jäljelle.

Kohtamisimme metsätietä kulkiessamme kaverin, joka kuunteli punarintaa ja koitti paikallistaa sen. Samalla hän kertoili alueen kasvistosta sekä mainitsi, ettei tikankontteja juuri ollut vielä kukassa. Kuultuamme hyviä vinkkejä muiden kämmeköiden ja muiden kalkinsuosijoiden sijainneista. Kaikki data ei ehkä jäänyt edes päähämme, mutta pari paikkaa tarkistaisimme vielä loppukesästä. Muun muassa kaverin mainitsemista kasveista kirkiruoho, herttakaksikko, pesäjuuri ja metsänemä olisi kiva nähdä. Myös viirupöllön kaveri oli nähnyt hetkeä aiemmin ja toivoimme myös havaitsevamme sen, mutta haaveeksi jäi. Jatkoimme aikamme hyttysparvessa seisoskeltuamme matkaamme tikankonttien luo johtavalle polulle ja törmäsimme heti pariin kameramieheen, jotka kuvasivat nupullaan olevia tikankontteja. Saimme nähdä niitä lisääkin polun varrella ja ainoastaan pari-kolme konttia oli avautunut aurinkoisella paikalla. Nappasin pari kuvaa konteista ja myöhemmin vielä nupullaan olleesta yksilöstä.
Vain pari tikankonttia oli kukassa.
Suurin osa tikankonteista oli vielä nupullaan.

Tulimme melko vauhdikkaasti pois metsäpolulta metsätielle, kun kuvattavaakaan ei oikein ollut. Kävimme vilkaisemassa läheiselle kedolle, mutta sielläkään ei ollut mitään mielenkiintoista. Söimme eväämme taivaan mennessä pilveen ja jatkoimme sitten paluureitille. Joku ajeli mönkijällä ohitsemme pari kertaa ja näimme myös ajoneuvon alle jääneen vaskitsan tiellä. Muuten eläimistön suhteen oli hiljaista. Tervapääskyjä ja joitain pikkulintuja näkyi hakkuuaukeilla. Matkan varrella näimme vielä ehkä isoimman tukkipinon, mihin olen törmännyt. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Medvästö ja Norra Fladet, (Kirkkonummi) lyhykäinen lintureissu

Silkkihaikara! Norra fladet, Kirkkonummi

Pöksynhaara, Nuuksio