Kevättä Viikissä

Tuli taas pitkästä aikaa lähdettyä linturetkelle koko perheen voimin. Patikoimme peltoteitä rantaan ja matkalla kuulostelimme ja kiikaroimme, minkä ennätimme. Ensimmäisinä meitä tervehti kiurujen liverrys ja pellon reunan vesialtailla telkkäpariskunta sekä sinisorsia. Pian näkyviin ilmaantui myös jokunen hemppo, töyhtöhyyppä sekä joitain kahlaajia, mahdollisesti taivaanvuohia. Pian myös pari valkoposkihanhea erottui pellosta. Hanhia oli runsaasti lisää hieman pidemmällä ja vähän väliä kaakattavat parvet lensivät ylitsemme. Töyhtöhyyppiä oli myös jo paljon. Jokin haukka, kaiketi ruskosuohaukka lekutteli pellon yllä. Myös korppi kävi istumassa sähkötornin päällä ja raakkui tervehdyksensä.

Metsään saavuttuamme peippojen, punarintojen, laulurastaiden ja tiaisten konsertti täytti korvamme. Myös kottaraisia ja räkättirastaita oli parvina siellä täällä. Laulurastas oli kevään ensimmäinen meille, muuten mitään ihmeempää ei tullut vastaan metsäosuudella. 

Rannan lintutornit olivat täynnä väkeä, kaiketi jalohaikaraa bongaamassa. Meillä ei nyt ollut intoa lähteä yrittämään eikä sen puoleen kaukoputkeakaan. Rannoilla oli paljon sorsia, muiden muassa taveja, sinisorsia, isokoskeloita ja uiveloita. Uiveloiden näkeminen on aina mukavaa koiraan kauniin valkean puvun takia. Myös jokunen nokikana ui rantakaislikossa. Naurulokkeja ja muitakin lokkeja oli jo luonnollisesti paikalla. Kaukoputken puuttuessa kauemmat sorsat ja muut etäämmällä lymyilleet jäivät tällä kertaa tunnistamatta. Muina havaintoina mainittakoon kolme valkohäntäkaurista Purolahden kosteikolla.

Missä valkohäntäkauris?

Rannikko oli jo sulanut.